Rakastava, Uskollinen Jumala

Toisinaan kun teemme väärin, huomaamme ajattelevamme, että lakkaako Jumala rakastamasta meitä. Samalla tavalla voimme myös ajatella silloin kuin olemme syystä tai toisesta vihaisia Jumalalle. Jos sanoisimme Jumalalle, ettemme rakasta Häntä, lakkaisiko Hän silloin rakastamasta meitä? Välillä myös meistä jokainen saattaa miettiä sitä, kuinka kauan Jumala rakastaa meitä. Psalmissa 89 jakeessa 3 sanotaan näin:

"Sinun armosi (rakkautesi) kestää iäti, 

sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas."

Me saamme luottaa siihen, että Jumalan rakkaus ja uskollisuus kestävät ikuisesti. Ne eivät koskaan häviä. Jumala on meistä jokaisen luonut ja samalla myös ovat meidän päivämme ennalta luetut. Olisi oikeasti kamalaa ajatella, että jos Jumalan rakkaus kestäisikin vain sen pienen hetken, vähän samalla tavalla niin kuin jäätelökin kestää vain sen hetken.

Jotain Jumalan rakkaudesta meihin kertoo myös se, että Hän lähetti ainoan poikansa maailmaan, jottei yhdenkään meistä, jotka uskoo, tarvitse joutua kadotukseen, vaan meillä olisi mahdollisuus iänkaikkiseen elämään. Tästä kaikesta me saamme kiittää Jumalaa.

Rukous:

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Elämisen arvoinen elämä

Jokaisella meistä oma tarinansa kerrottavanaan. Kenenkään tarina ei ole samanlainen kuin jonkun toisen. Vaikka meistä toisinaan tuntuu, ettemme jaksaisi enää mitään ja olisimme aivan loppu, silti meistä useimmat jaksavat vielä viimeisillä voimillaan yrittää: he nousevat pystyyn, vaikka jalat vielä horjuvat. He ottavat askeleen ja ajattelevat, ettei tästä voi olla enää kuin vain yksi suunta ja se on ylöspäin.

Raamatussakin kerrotaan elämme lyhyydestä Psalmissa 90 jakeissa 3, 5-6. "Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamun tullen viheriöi, mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois." Silti meillä on arvokas elämä, sattui mitä tahansa. Se elämä on elämisen arvoinen, sillä koskaan ei tiedä mitä kulman takaa tulee vastaan.

Vaikean paikan tullen me voimme kuitenkin luottaa Jumalaan, sillä ihmisen arvo ei perustu ihmisten erilaisiin ominaisuuksiin tai kykyihin. Se arvokkuus on annettu meille lahjana. Vaikeina aikoina voimme muistella, että jokainen ihminen on Jumalan luoma ja mittaamattoman arvokas. Jumalan edessä meistä jokainen on aivan yhtä arvokas. Meistä jokaisella on myös oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Isä, sinun valtakuntasi 

sanotaan olevan 

täynnä valoa ja rauhaa.

Miksei siitä näy 

palastakaan luonani?

Jumala ja sinä

"Seison tunturinlaella. Tunturijono jatkuu taivaanrantaan. tunturien välissä viheriöivät metsät ja siintävät järvet. Jumalan kaiken sisäänsä sulkeva rakkaus ei rajoitu kaksijalkaisiin, puhuviin ja rukoileviin olentoihin. Se virtaa auringon tavoin yli koko maanpiirin monijalkaisiin, lähes mykkiin, ryömiviin, uiviin ja lentäviin olentoihin, ja paikallaan kasvaviin kasveihin sekä itse alkuaineisiin, jotka suojaavat, ilahduttavat, ruokkivat ja synnyttävät meidät kaikki."

Jumala on kutsunut meidät kaikki tähän elämään, hän on kutsunut meidät juuri tietynlaisina. Juuri meidän kyvyillemme ja ominaisuuksillemme on käyttöä. Elämämme ei ole vain sattumaa vaan, sillä on myös tarkoitus. Meidän on turha yrittää peittää mitään, sillä Jumalalle kaikki on mahdollista. Hän kyllä tuntee luotunsa ja  hän ottaa meidät vastaan sellaisina kuin me olemme. Hän näkee myös  meidän kasvukipumme ja silti hänellä riittää anteeksi antamusta ja rohkaisua ihmiselle, josta hän tietää kaiken.

Raamatussa psalmissa 139 jakeissa 1-14 ja 23-24 sanotaan näin: "Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen." "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle."

Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin olemme sen takia Jumala on antanut meille ainoan poikansa, jottei meistä yhdenkään tarvitsisi kärsiä ja meillä olisi mahdollisuus saada iankaikkinen elämä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että meidän tulee uskoa Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Meidän pitää luottaa siihen, että Jumala todellakin rakastaa. Ei hän lastaan hylkää.

RUKOUS:

Ilmaista rakkautta,

kutsu lepäämään.
Ei tarvitse onnistua,
ei tarvitse pyrkiä parempaan.
Saa vain pysähtyä
sinun valoosi.
Saa hymyillä ilman syytä ja tarkoitusta.
Kiitos, että olet itsessäsi meille elämä,
sinussa on elämän tarkoitus.
Aamen.

Hartaus rukouksesta

Meistä jokainen on monesti kuullut seuraavan lauseen. Lause menee näin: Rukoillaan. Kun ihmisiä kehoitetaan rukoukseen, jokainen ristii kätensä. Mutta kuinka moni on kuullut jonkun seuraavista: Kohottakaa kätenne rukoukseen, laskeutakaa polvillenne, korottakaa sydämenne rukoukselle? Näitäkin käytetään, meillä ei ehkä niin useasti. Mitä se rukous sitten on? Miksi ihmeessä meidän pitää laittaa kädet ristiin ja hiljentyä rukoukseen? Rukous ja mitä se on voidaan selittää ihan yksinkertaisesti seuraavilla sanoilla: Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Sitähän rukous on. Jokainen meistä on ennen matikan tai ruotsin koetta heittänyt pyynnön yläilmoihin: Anna tämän mennä hyvin. Tuokin on rukous.

Mitäpäs jos rukoukseen yhdistetään usko? Millainen soppa saataisiin? Usko ja Rukous. Rukous ja Usko. Voiko uskoa, jos ei rukoile? Voiko rukoilla jos ei usko? Vastaus on yksinkertainen; Rukoilet tai et, uskot tai et Jumala tietää, mitä sinä oikeasti sydämessäsi tunnet. Jokaiselle usko on omanlaisensa. Kukaan ei oikestaan voi määritellä meille uskoa. Voimme määritellä sanan usko. Mutta se mitä usko tarkoittaa meille henkilökohtaisesti, emme voi määritellä. Henkilökohtainen uskomme vaihtelee, sitä myötä kun kasvamme, saamme lisää tietoa ja ymmärrämme maailmaa eritavoin. Jos pohdit itseäsi tästä kymmenen vuotta eteenpäin, uskosi on muuttunut. Mutta, veikaanpaa, että rukouksesi on säilynyt. Rukouksen sisältö voi olla muuttunut kymmenen vuoden päästä, mutta silti ristit kätesi ja kohotat kasvosi ja rukoilet.

Raamatussa puhutaan rukouksesta. Toisessa kunkinkaiden kirjassa puhutaan Hiskiasta ja hänen sairastumisetaan sekä paranutmiseta. Hiskia on vakavasti sairas, ja rukoilee Herraa seuraavalla tavalla: " Voi Herra! Muista miten vilpittömästä ja vakain sydämin olen vaeltanut sinut tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi" Ja samalla hän itki. Hetken kuluttua eräälle miehelle, Jesajalle tulee viesti, Herran sana " Mene takaisin, ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi, Daavidin Jumala: Minä olen kuullut rukouksesi, olen nänhyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin" Tässä Raamatun kohdassa yhdistyy usko ja rukousen sanoma. Emme tietenkään voi luvata, että jokainen rukouksemme päätyisi näin onnellisesti, mutta sen takia meillä on usko Jumalaan.


Rukous

Isä,
teen matkaa luoksesi.
Jo kuljetun polun reunat koristan
valkoisilla kivillä,
jotta perässäni tulevat siskot löytäisivät,
jotta hapuilevat veljet näkisivät.
Siunaa meidän matkamme sinun luokseni.
Aamen